Nilkan rasitusvammat

Yleisimmät nilkan rasitusvammat ovat akillesjänteen tulehdukset, kantakalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti ja säären lihas-aitio oireyhtymä eli penikkatauti.

Akillesjänteen vaivat

Akillesjänteen tai jänteen ympäryskudoksen tulehdus on melko yleinen vaiva sekä urheilijoilla että liikuntaa harrastavilla. Sitä aiheuttavat muun muassa juoksu kovilla alustoilla ja hyppelyt. Taustalla on usein jalkaterän virheasento tai pohkeen ja säären lihasten lihasepätasapaino. Akillesjänteen tulehdus on tyypillisimmin 2-6cm pituudelta kantaluun kiinnityskohdasta ylöspäin. Jänne on kosketusarka, paksuuntunut (turvotus) ja kipeä etenkin aamuisin. Kipu voimistuu kuormittaessa ja venyttäessä. Jos varpaille nousu ei onnistu ja jänteessä on kuoppa, kyseessä voi olla repeämä ja tällöin on syytä mennä lääkäriin. Akillesjänteen repeämät ovat tyypillisimpiä noin 30–50-vuotiailla miehillä.

Akillesjänteen tulehduksessa lepo ja rasituksen välttäminen ovat alussa tärkeää, jotta tulehdus rauhoittuu. Jos akillesjänne vaivaa selvästi, on suositeltavaa käyttää tavallisia tulehduskipulääkkeitä (esimerkiksi ibuprofeeni tai ketoprofeeni) normaalein annosohjein. Kylmäpakkaus 10 minuuttia muutaman kerran päivässä ja jääpalalla hieronta yhdistettynä raajan kohoasentoon helpottavat. Pohkeiden toistuva venyttely vähentää akillesjänteen jännitystä ja pienentää näin repeytymisriskiä. Kivun akuutissa vaiheessa venyttelyä kannattaa tehdä todella maltillisesti ja lisätä venyttelyä asteittain kivun lievittyessä. Pohkeiden eksentristen harjoitteiden avulla on myös saatu hyviä tuloksia akillesjänteiden vaivojen hoidossa ja kroonistumisen ehkäisyssä. Katso tästä akillesjänteen eksentrinen harjoittelu Terveyskirjasto.fi.

Akillesjänteen tulehdusten hoidossa käytetään myös alkuhoitona kantakorotusta. Jalkaterän virheasentoihin voidaan vaikuttaa tukipohjallisilla ja jalkaterän ja säären lihastasapainoa parantavilla jumppa ja venytysharjoitteilla. Yövenytyslastalla (kuva 2) voidaan estää akillesjännettä kiristymästä yön aikana ja näin aamun liikkeelle lähdöt ovat kivuttomampia ja toisaalta akillesjänteen liikkuvuusharjoittelu on tehokkaampaa. Akillesta voidaan myös tukea ja turvotusta vähentää akillesjänteelle suunniteltujen kompressiotukien avulla.


Kuva 1 Medi.de "Akillesjänne ja nilkka takaa"

Kantapään kipu – plantaari faskiitti

Kantapäässä tuntuvan kivun yleisin syy on kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon tulehdus eli plantaarifaskiitti. Plantaarifaskiittia potee jopa 10% ihmisistä jossain elämänvaiheessa. Kipu paikallistuu jalkapohjaan kantapään etureunaan ja useimmin hieman sisäsyrjälle painottuen. Plantaarifaskiittiin ei ole yksiselitteistä syytä. Usein sen kehittymiseen liittyy kuitenkin tavallista suurempi jalkaterän rasitus tai voimakas ponnistus. Lisäksi ylipaino, jalkaholvien madaltuminen, toistuva pitkäkestoinen rasitus kuten seisominen tai juokseminen ja jalkaterän asentovirheet herkistävät vaivalle.

Kipu on usein pahimmillaan aamulla ylös noustessa ja saattaa tehdä kävelyn hankalaksi. Myös rasitus ja voimakkaat ponnistukset aiheuttavat kipua. Kaikkien rasituksen aiheuttamien kantapääkipujen tärkein hoito on kivun synnyttäneen rasituksen lopettaminen. Pitkäaikaista seisomista tulee välttää, ja ylipainon vähentämisestä on apua. Kipuun voi käyttää lyhytaikaisesti tulehduskipulääkkeitä. Jalkaterän asennon voi tarkastuttaa jalkaterään erikoistuneelta fysioterapeutilta. Jalkaterän virheasennoissa ja holvikaarien madaltumissa yksiöllisillä tukipohjallisilla saadaan usein hyvä apu. Fysioterapeutilta kannattaa kysyä myös jalkaterän lihaksistoa aktivoivat jumppaliikkeet ja lihastasapainon kannalta olennaiset venytykset. Jännekalvokivun hoidossa ovat hyödyksi pohkeen ja jalkapohjan venytykset. Jalkapohjan venytys tehdään istuen. Jalka nostetaan polven päälle ja varpaita käännetään ylöspäin ääriasentoon varpaat ojennettuna 5–6 sekunniksi noin 20 kertaa aamuin ja illoin. Venyttelyä tarvitsee tehdä usean viikon ajan. Venytyshoitoa voi tehostaa yöllä käytettävillä yövenytyslastoilla tai -sukalla. Tämä on enemmän asentoahoitoa estäen jalkapohjan kiristymisen yön aikana. Näin aamuinen liikkeelle lähtökin on kivuttomampaa. Plantaarifaskiitin hoidossa käytetään myös kantapehmusteita. Niistä ehkä toimivin on Donjoyn AirHeel, jonka patentoitu ilmatyyny antaa iskunvaimennusta ja samalla tukea jalan pitkittäiselle holville.

Jos vaiva kroonistuu, eikä edellä olevilla hoitokeinoilla saada apua, voidaan jännekalvon rappeuman hoidoksi käyttää kortisoni- tai botuliiniruiskeita. Näiden hoitojen pitkäaikaisesta hyödystä ei kuitenkaan ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Jännekalvon rappeuma on usein hoidosta huolimattakin pitkäaikainen vaiva, mutta vuoden sisällä oireettomaksi paranee noin 80–90 %.


Kuva 2 Yövenytyslastoja. Terveyskirjasto.fi

Säären lihasaitio-oireyhtymä, "penikkatauti"

Penikkataudissa eli säären lihasaitio-oireyhtymässä sääressä oleva lihasryhmä turpoaa. Lihasryhmän ympärillä oleva lihaskalvo ei anna myöden ja näin lihasaition pain nousee aiheuttaen verenkierron pysähtymisen. Lihasryhmän turpoamisen syynä on useimmiten liiallinen rasitus ja lihasryhmän kasvu. Erityisesti nuorilla juoksijoilla harjoitusmäärien lisääntyessä kovalla alustalla sääriluun sisäsivun lihasryhmä kipeytyy. Tätä kutsutaan tibialis medialis -oireyhtymäksi.

Kuva 3 Säären ja pohkeen kompressiotuki

Lihasaitio-oireisiin kuuluu yltyvä lihasryhmän kipu, joka tuntuu vaurioituneesta aitiosta riippuen sääriluun jommallakummalla puolella ja pahenee rasituksessa. Lisäksi nilkan ojennusvoimassa voi esiintyä heikkoutta (varpaille nousu). Äkillisen vamman seurauksena tullut lihasaitio-oire voi aiheuttaa voimakkaan kivun ja myöhemmin tuntopuutoksia varpaissa. Vamman jälkeen kehittyvä lihasaitio-oire edellyttää välitöntä arviota ja mahdollisesti leikkausta.

Hitaasti kehittyneen ja rasitukseen liittyvän lihasaitio-oireen hoitona on ensi sijassa rasituksen vähentäminen. Pyöräily, uinti ja esimerkiksi suokävely toimivat korvaavina harjoitusmuotoina. Turvotusta kannattaa lievittää jääpalahieronnalla tai kylmävesi hoidoilla. Tulehduskipulääkekuuri voi olla paikallaan ja kipulääkegeeliä voi hieroa paikallisesti kipualueelle. Fysikaaliset hoidot kuten ultraääni ja sähköhoidot nopeuttavat paranemista ja pohkeiden ja säären venyttelyt kannattaa. Pohkeiden ja säärien hieronta on myös hyväksi, mutta akuutissa vaiheessa pitää olla maltillinen. Myös mahdollisiin jalkaterän asentovirheisiin (kuva 4) kannattaa reagoida lihaskuntoharjoitteiden, sopivien jalkineiden ja mahdollisten tukipohjallisten avulla. Kompressiosukkien ja -tukien avulla voidaan myös parantaa laskimoverenkiertoa ja rasituksen jälkeistä lihaskipua (kuva 3).

Lähteenä käytetty Duodecim, Terveyskirjasto.fi artikkeleja

Nilkan rasitusvammat - hoito Nilkkatuilla ja tukipohjallisilla

Kuten edellä eri vammojen yhteydessä on todettu, rasitusvammojen hoidossa on olennaista löytää rasitusta aiheuttavat syyt ja lähteä vaikuttamaan niihin. Osana vammojen hoitoa voi ja kannattaa käyttää erilaisia tukia. Vamman luonteesta ja vakavuudesta riippuen osana hoitoa voidaan käyttää tukevimmillaan immobilisoivia (liikettä rajoittavia) kävelyortooseja ja keveimmillään kevyitä elastisia liikettä tukevia malleja. Tuista on apua muun muassa silloin, kun 1. halutaan keventää kudokseen kohdistuvaa rasitusta, 2. halutaan ohjata alaraajan tai jalkaterän asentoa paremmaksi tai 3. halutaan parantaa aineenvaihduntaa tai estää turvotusta. Myös rasitusvamman taustalta löytyvä löysä nilkkanivel on käyttöaihe nilkkatuelle. Tutustu lisää nilkkatukiin tästä ja tukipohjallisiin tästä.


Kuva 4 Medi.de. "Tukipohjallisella korjataan mm. nilkan virheasento"